Aitoa suomalaisuutta
Railin
Torpan Tarinat® on aito suomalainen ja luonnon rytmin
liki käsin kosketeltavaksi tuova korttisarja.
Kuvat ja korttien tekstit avaavat torpan arkistenkin toimien tunnelmia.
Syvyyttä käsittelyyn tuovat aidot ja alkuperäiset
esineet, maisemat ja erityisesti tarinat, joilla on oikeat juuret.
Ne kertovat eletyn maaseutuelämän kuvia ja
raottavat tuokioita rauhallisesti etenevään, luonnonrytmiseen
elämään. Suomalainen elämäntapa, joka
on lähellä luontoa, kiehtoo myös monia ulkomaisia
vieraitamme. Korttien taustapuolella onkin lyhyt kertomus sekä
suomeksi että englanniksi. Nämä kortit matkaavat
myös ulkomaille antaen hetken menneestä torpan elämästä.
Korttisarja on suunniteltu ja kuvattu Suomessa sekä painettu
Suomessa kotimaiselle kartongille.
Käsityöt olivat puhdetöitä
Korjattavat
villavaatteet kerättiin mummun käsityökoriin. Sadepäivinä
ja syysiltoina oli aikaa parsia ja paikata. Kesällä ulkotöiden
aikaan ei niihin töihin ehditty. Kortin käsityökorissa on mummun puiset
neulepuikot, joilla tehtiin kaulahuiveja ja myssyjä. Korissa
on myös sepän takomat keritsimet, joilla kerittiin lampaat
ja leikattiin matonkuteetkin. Aikanaan ahkerasti käytössä oli
mummon rukki - sillä kehrättiin paitsi
villat ja pellavat, myös kymmeniä kiloja villoja niille
emännille, jotka eivät itse ehtineet kehrätä.
Tuolin alla on satavuotias pellavaloimeen kudottu räsymatto.
Arvostettu leipä
Kruununtorppari
Juhon jyväkappa matkasi vuonna 1901 muuttokuorman päällä
kaukaiseen metsätorppaan. Muuttokuormaa veti härkä
ja kaikki omaisuus mahtui vankkureille. Viime vuosisadan alussa
mies sai tehdä 12-tuntisen työpäivän, jotta
sai palkaksi kapan rukiita. Kaikkea viljaa kunnioitettiin syvästi,
erityisesti ruisleipä oli arvostettua. Vehnäpullaa leivottiin
vain suurina juhlapyhinä. Ruispuuro ja veteen keitetty ohrajauhopuuro
olivat arkiruokia.Viili oli kesäruokaa
Taas
on päästy suveen. Mummun vanhan Mårbacka-pelargonia on
puhjennut kukkaan. Lehmät kulkivat kesällä metsälaitumilla,
maitoa riitti kirnuttavaksi ja viiliin. Kortin kuvassa on mummun
vanha fiilivati, joka kesti myös uunissa laatikoiden kypsentämisen.
Emalinen puolentoista litran maitokannu ja pohjapiimäpullo
ovat pöydällä. Fiilinsiemen (pohjapiimä) säilytettiin
talven yli kaivossa, johon se laskettiin pullossa narun varassa,
vesirajaan saakka. Siellä se ei jäätynyt, mutta säilyi
kevääseen. Talvella ei fiiliä tehty, maitoa oli vähän.
Varomaton emäntä saattoi kadottaa fiilinsiemenen. Silloin
sitä täytyi hakea naapurista. Eräs vanha emäntä
osasi jopa tehdä sen alusta asti itse. Se oli suuri salaisuus.
Ennen kesällä maaseudulla syötiin kolmasti päivässä.
Yksi ateria niistä oli aina fiiliä ja jotain särvintä;
ruisleipää, suolakalaa tai palvilihaa.Korttien kuviin liittyvät muistelut: Raili Heikkilä.
” Eletyn maaseutuelämän kuvia.”
” Mummun puiset neulepuikot, sepän takomat keritsimet...”
” Kesällä maitoa riitti kirnuttavaksi ja viiliin.”