Aitoa suomalaisuutta
Torpan Tarinat® ("Torpan tarinat" on Paperisilppurin rekisteröimä tavaramerkki) on aito suomalainen ja luonnon rytmin liki käsin kosketeltavaksi tuova postikorttisarja.
Tunnelmallisest kuvat ja tekstit avaavat torpan arkistenkin toimien tunnelmia. Syvyyttä käsittelyyn tuovat aidot ja alkuperäiset esineet, maisemat ja erityisesti tarinat, joilla on oikeat juuret. Ne kertovat eletyn maaseutuelämän kuvia ja raottavat tuokioita rauhallisesti etenevään, luonnonrytmiseen elämään. Suomalainen elämäntapa, joka on lähellä luontoa, kiehtoo myös monia ulkomaisia vieraitamme. Korttien taustapuolella kerrotaankin kuvasta sekä suomeksi että englanniksi. Nämä kuvat matkaavat myös ulkomaille antaen hetken menneestä torpan elämästä. Torpan Tarinat® -postikortit on suunniteltu ja valmistettu Suomessa. Esimerkiksi postikorttien kartonki on kotimaista ja sen raaka-aine on peräisin vastuullisesti hoidetuista metsistä. |
|
|
Kortit myös painetaan Suomessa ja niiden suunnittelu, valokuvat ja tekstit laaditaan käännöksiä myöten kotimaassa. Niinpä voit hyvillä mielin lähettää suomalaiset terveiset korteillamme. Torpan Tarinat®-postikorteille onkin myönnetty Suomalaisen Työn Liiton Avainlippu.
Klikkaamalla kuvaa näet kortin kuvan isompana. |
Torpan Tarinat® - kuinka ennen elettiin...
Käsityöt olivat puhdetöitä
Korjattavat villavaatteet kerättiin mummun käsityökoriin. Sadepäivinä ja syysiltoina oli aikaa parsia ja paikata. Kesällä ulkotöiden aikaan ei niihin töihin ehditty. Kortin ja taulun kuvassa on mummun puiset neulepuikot, joilla tehtiin kaulahuiveja ja myssyjä. Korissa on myös sepän takomat keritsimet, joilla kerittiin lampaat, mutta myös leikattiin matonkuteet. Mummun rukki oli myös ahkerasti käytössä. Sillä kehrättiin paitsi villat ja pellavat, myös kymmeniä kiloja villoja niille emännille, jotka eivät itse ehtineet kehrätä. Lattialla on satavuotias, pellavaloimeen kudottu räsymatto.
Arvostettu leipä
Kruununtorppari Juhon jyväkappa matkasi vuonna 1901 muuttokuorman päällä kaukaiseen metsätorppaan. Muuttokuormaa veti härkä ja kruununtorpparin koko omaisuus mahtui vankkureille. Viime vuosisadan alussa mies sai tehdä 12-tuntisen työpäivän, jotta sai palkaksi kapan rukiita. Kaikkea viljaa kunnioitettiin syvästi, erityisesti ruisleipä oli arvostettua. Vehnäpullaa leivottiin vain suurina juhlapyhinä. Ruispuuro ja veteen keitetty ohrajauhopuuro olivat arkiruokia.
Viili oli kesäruokaa
Taas on päästy suveen. Mummun vanhan Morbacka-pelargonia on puhjennut kukkaan. Lehmät kulkivat kesällä metsälaitumilla, maitoa riitti kirnuttavaksi ja viiliin. Kortin kuvassa on mummun vanha fiilivati, joka kesti myös uunissa laatikoiden kypsentämisen. Emalinen puolentoista litran maitokannu ja pohjapiimäpullo ovat pöydällä. Fiilinsiemen (pohjapiimä) säilytettiin talven yli kaivossa, johon se laskettiin pullossa narun varassa, vesirajaan saakka. Siellä se ei jäätynyt, mutta säilyi kevääseen. Talvella ei fiiliä tehty, maitoa oli vähän. Varomaton emäntä saattoi kadottaa fiilinsiemenen. Silloin sitä täytyi hakea naapurista. Eräs vanha emäntä osasi jopa tehdä sen alusta asti itse. Se oli suuri salaisuus. Ennen kesäaikaan maaseudulla syötiin kolmasti päivässä. Yksi ateria niistä oli aina fiiliä ja jotain särvintä; ruisleipää, suolakalaa tai palvilihaa.
Korttien kuviin liittyvät muistelut: Raili Heikkilä. Klikkaamalla kuvaa näet kortin kuvan isompana.
Korjattavat villavaatteet kerättiin mummun käsityökoriin. Sadepäivinä ja syysiltoina oli aikaa parsia ja paikata. Kesällä ulkotöiden aikaan ei niihin töihin ehditty. Kortin ja taulun kuvassa on mummun puiset neulepuikot, joilla tehtiin kaulahuiveja ja myssyjä. Korissa on myös sepän takomat keritsimet, joilla kerittiin lampaat, mutta myös leikattiin matonkuteet. Mummun rukki oli myös ahkerasti käytössä. Sillä kehrättiin paitsi villat ja pellavat, myös kymmeniä kiloja villoja niille emännille, jotka eivät itse ehtineet kehrätä. Lattialla on satavuotias, pellavaloimeen kudottu räsymatto.
Arvostettu leipä
Kruununtorppari Juhon jyväkappa matkasi vuonna 1901 muuttokuorman päällä kaukaiseen metsätorppaan. Muuttokuormaa veti härkä ja kruununtorpparin koko omaisuus mahtui vankkureille. Viime vuosisadan alussa mies sai tehdä 12-tuntisen työpäivän, jotta sai palkaksi kapan rukiita. Kaikkea viljaa kunnioitettiin syvästi, erityisesti ruisleipä oli arvostettua. Vehnäpullaa leivottiin vain suurina juhlapyhinä. Ruispuuro ja veteen keitetty ohrajauhopuuro olivat arkiruokia.
Viili oli kesäruokaa
Taas on päästy suveen. Mummun vanhan Morbacka-pelargonia on puhjennut kukkaan. Lehmät kulkivat kesällä metsälaitumilla, maitoa riitti kirnuttavaksi ja viiliin. Kortin kuvassa on mummun vanha fiilivati, joka kesti myös uunissa laatikoiden kypsentämisen. Emalinen puolentoista litran maitokannu ja pohjapiimäpullo ovat pöydällä. Fiilinsiemen (pohjapiimä) säilytettiin talven yli kaivossa, johon se laskettiin pullossa narun varassa, vesirajaan saakka. Siellä se ei jäätynyt, mutta säilyi kevääseen. Talvella ei fiiliä tehty, maitoa oli vähän. Varomaton emäntä saattoi kadottaa fiilinsiemenen. Silloin sitä täytyi hakea naapurista. Eräs vanha emäntä osasi jopa tehdä sen alusta asti itse. Se oli suuri salaisuus. Ennen kesäaikaan maaseudulla syötiin kolmasti päivässä. Yksi ateria niistä oli aina fiiliä ja jotain särvintä; ruisleipää, suolakalaa tai palvilihaa.
Korttien kuviin liittyvät muistelut: Raili Heikkilä. Klikkaamalla kuvaa näet kortin kuvan isompana.
Tuotteidemme juuret ovat maalla
Paperisilppuri suunnittelee ja kustantaa postikortteja ja muita paperituotteita. Railin Runokorttien ja Torpan Tarinat®-postikorttien juuret ovat pohjoissatakuntalaisella maatilalla, joka on entinen kruununmetsätorppa. Toivommekin, että suomalaisen maaseudun kauneus ja arki monenlaisine askareineen välittyvät korteissamme.
|
Oletko kiinnostunut jälleenmyynnistä?
|
